Huippu-urheilussa on viime vuosina entistä paremmin tunnistettu psyykkisen valmennuksen merkitys osana kokonaisvaltaista valmentautumista. Taiteen puolella ollaan vielä lapsenkengissä, vaikka tarvetta valmennukselle olisi.

Suomen Psykologiliiton psyykkisen valmennuksen työryhmä teetti viime vuonna esiintyville taiteilijoille kyselyn psyykkisen valmennuksen nykytilasta ja tarpeista. Kyselyyn vastanneista taiteilijoista (n=90) 93 prosenttia koki, että psyykkisen valmennuksen palvelut ovat nykyisellään riittämättömiä.

Leipä ei taiteilijan pöytään helpolla tule. Työ on usein yksinäistä ja ammatillinen peilipinta uupuu. Kilpailu luovilla aloilla on kovaa: samoista apurahoista, keikoista ja positioista kilpailevat kaikki oman alan kollegat. Niukat resurssit eivät riitä kaikille, ja rahoittaakseen uraansa taitelija joutuu usein tekemään taiteellisen työn lisäksi muitakin töitä.

Taiteilijoille on tyypillistä herkkyys ja vaativuus itseä kohtaan. Menestyäkseen työssä taiteilijalta vaaditaan kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta tarvitaan täysin vastakkaisia ominaisuuksia: uskallusta syvien ja monenlaisten tunteiden kokemiseen ja sukeltamista tuntemattomille alueille, joista luovuuden voima sekä motivaatio voivat virrata.

Luovassa työssä voi ilmaantua monenlaisia lukkoja ja esteitä. Mitä jos kirjailijalle iskee tyhjän paperin kauhu ja tekstiä ei synny? Jos näyttelijä pelkää vuorosanojen unohtamista ja teatterilavalle kipuaminen saa aikaan paniikkioireita? Jos tanssija loukkaa itsensä ja toipumisen jälkeen rima estradille palaamiseen nousee hallitsemattomaksi? Tai jos näyttely, johon kuvataiteilija on laittanut sielunsa ja sydämensä, saakin murskakritiikin?

Kuten urheilussa, myös taiteilijan työssä sekä onnistuminen että epäonnistuminen ovat julkisia. Esiintyminen ja kritiikille altistuminen ovat keskeisessä osassa taiteilijan työtä. Taiteilijalle harvoin kehittyy erillinen ”ammatillinen minä”, vaan työtä tehdään omalla persoonalla. Tällöin minuus ja ihmisarvo määrittyy taiteellisen suorituksen kautta ja epäonnistuminen työssä voi tuntua epäonnistumiselta ihmisenä. Työssään taiteilija paljastaa itsestään jotain hyvin henkilökohtaista ja asettuu alttiiksi kritiikille. Juuri tämä henkilökohtaisuus koskettaa ja vetää puoleensa. Ilman sitä taide on usein merkityksetöntä ja tyhjää — niin tekijälleen kuin kokijalleen.

Esiintyminen tuo omat haasteensa monen taiteilijan työhön. Musiikkilääketieteen yhdistyksen mukaan Suomessa jopa joka kolmas orkesterimuusikko lieventää esiintymisjännitystä beetasalpaajien avulla. Taiteilijat hoitavat usein jännitysoireitaan ja kokemiaan paineita myös rauhoittavilla lääkkeillä ja alkoholilla. Psyykkisen valmennuksen avulla esiintymisjännityksen voittamiseen ja paineiden kanssa elämiseen on löydettävissä turvallisia ja lääkkeettömiä keinoja, jotka tukevat fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä ja terveyttä.

Psyykkinen valmennus voi olla taiteilijan henkistä valmentautumista tiettyyn suoritukseen, kuten koesoittoon tai teatteri-esitykseen. Psyykkisen valmennuksen avulla voidaan oppia stressinhallintaa, löytää optimaalinen mielentila tai työskennellä itsekriittisyyden ja esiintymisjännityksen haittaavuuden vähentämiseksi. Valmennuksen avulla voidaan myös laajemmin tukea taitelijan itsetuntemuksen, -luottamuksen ja itsemyötätunnon kehittymistä.

Kyselymme osoittaa, että psyykkiselle valmentamiselle on iso tilaus. Psykologien on aika tarjota laadukasta, tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa psyykkistä valmennusta taiteilijoille ja muille luovalla alalla työskenteleville. Taide antaa meille voimavaroja. On viisasta antaa sen tekijöille samalla mitalla.

Marjukka Laurola ja Kalle Partanen

Kirjoitus on julkaistu alunperin psykologiliiton asiantuntijablogissa